Freen ”väärä hälytys” ja kuinka kadotan kolme koiraa

Koirien hyvä hermorakenne on minulle erittäin tärkeää. Sen sijaan en ole oikein varma missä kunnossa oma hermorakenteeni on ;)  ja ainakin sitä on viime päivinä testattu monella tapaa! :)

Freen lämmöt laskivat perjantaiaamuna (toissapäivänä siis) lukemaan 36,4. Normaalisti tämä on selvä merkki siitä, että synnytys käynnistyy n. 24 tunnin kuluessa. Tähän siis varauduin. Eipä mennyt kun muutamia tunteja niin Free alkoi ravata ja läähättää, mikä on aika selvä merkki avautumisvaiheen käynnistymisestä. Kieltämättä ihmettelin, että johan se nyt nopeasti lähti käyntiin… Näin jälkikäteen ajatellen ei ehkä ole kovin ihmeellistä, että jos viimeisillään kantavana oleva narttu juoksentelee lämpimällä pihalla, niin se alkaa läähättää :)  Mutta tokihan minä siinä vaiheessa tulkitsin sen avautumisvaiheen alkamiseksi. Loppupäivän Free oli aika rauhallinen, mutta yöllä se petaili jonkin verran. Minulla on noita avautumisvaiheessa hyvinkin rauhallisia koiria ollut ennenkin (Fanny, Fly), joten en vieläkään uskonut ettei avautumisvaihe ole käynnissä. Lauantaina jätin sitten Flow:n kilpailut väliin… enhän minä voinut lähteä kisoihin kun Free synnyttää. Ja aamulla Free käyttäytyi kuitenkin sillä tavalla, että se vaikutti kivuliaalta. Ei suostunut lähtemään edes 10 minuutin lenkille, teki tien toiselle puolelle pissat ja halusi takaisin sisään. Sitten se suuntasi rantaa kohti, mutta kääntyi siinäkin puolivälissä takaisin ja halusi oikeasti sisälle. Kyllä se nyt varmaan jo synnyttää… (varmaan…). No, illalla merkit vaan vähenivät ja päätimme lähteä Timon kanssa tunnin lenkille. Ja mitä tekee meidän synnytykseen valmistautuva emä? Pomppii ylös-alas kuin jojo: ottakaa mut mukaan. Ja niinhän me sit otettiin. Hihnassa toki. Ja arvatkaa kuinka ”rauhallisesti” se tuon tunnin lenkkeili? No ei kovin rauhallisesti, innoissaan oli menossa koko tunnin!

Puolivälissä reissua soitin Kirin Tarjalle pyytääkseni konsultaatioapua tuohon Freen synnytykseen (kiitos vaan Tarjalle, joka on aina valmis auttamaan!!! <3 ). Puhelun loputtua totesimme Timon kanssa, että kolme koiraa on hävinnyt: Tuikkua, Chiliä ja Flow:ta ei näkynyt missään. Free oli tietenkin tallessa hihnassa, eikä Flykaan ollut mihinkään mennyt. Kävelimme loppulenkin kotiin samalla koiria huudellen, mutta ei niistä näkynyt jälkeäkään :(  Kotiin tultuamme lähdimme etsimään koiria; minä autolla ja Timo jalkaisin. Pojat jäivät kotiin päivystämään ja vahtimaan. Kun katoamisesta oli kulunut noin tunnin verran, soitti Joel ja kertoi Tuikun tulleen kotiin.

Ajoin kotiin ja otin Tuikun mukaani ”haukkuavuksi” ja kiersin tuosta lyhyemmän, n. 30 minuutin lenkin Tuikkua koko ajan haukuttaen ja huudellen. Ei mitään. Timo etsi koiria kauempaa, Seitsemän Veljen lenkin lähettyviltä. Sovimme, että minä vien Tuikun autolla hänelle, jotta voi haukun avulla tavoitella karkureita. Lupasin viedä Timolle myös kuivat vaatteet, sillä koko etsinnän ajan oli satanut ja olimme molemmat litimärkiä.

Laitoin Timon vaatteet kasaan, heitin Tuikun autoon ja otin myös kuivat kengät Timolle. Kun peruutin pihasta ulos, tuli Flow pyörimään auton ympärille :)  Nostin sen autoon ja päätin, että nyt haen Timon kokonaan pois. Olin melko varma, että sillä sateella fiksu Chili on päättänyt hakea turvaa lähitaloista, kun ei se ole kotiinkaan ilmestynyt. Ajattelin, että Timon on ihan turha tallustella monen kilometrin päässä kotoa etsimässä koiraa, joka makaa jossain takkatulen ääressä lämmittelemässä ja nauttii herkkupaloista :) Ja miten oikeassa olinkaan!!! Olin juuri menossa tietokoneelle laittamaan ilmoitusta karkurista, kun puhelimeni soi. Puhelin soi siis lauantai-iltana klo 20 jälkeen ja numero oli minulle tuntematon. Arvasin, että soitto liittyy Chiliin. Ja kun ensimmäinen kysymys oli: ”Oletko sinä se parson- kasvattaja Kulomäentieltä”, vastasin, että ”Oletteko löytäneet mun koiran?” No, soittaja ei ollut löytänyt, vaan hänen tuttavansa, joka sitten soitti minuutin päästä ja kertoi mistä voimme hakea Chilin. Olin ikionnellinen ja kysyin soittajalta: ”Kävelikö se teille sisään muina miehinä?” Juu, näin oli tehnyt. Timo ja pojat lähtivät sitten hakemaan Chiliä (ajomatka yli 3km, mutta linnuntietä ehkä 2-3km). Koiruus oli kuulemma ujeltanut oven takana jonkin aikaa ennen kuin olivat tajunneet avata ja päästivät sisään. Meidän sosiaalinen Chili käveli sisälle ja hyppäsi syliin: Kiitti kun otitte mut sisään sateesta! :)

Kun koirat oli saatu onnellisesti kotiin, näytti Free taas hieman surkealta. Ilmeisesti pennut painavat mahassa melkoisesti, mutta mitään syytä huoleen ei taida olla kun pennut liikkuvat hyvin ja Freekin lähti iltapissalle hyvin ja nukkui yönkin oikein rauhallisesti.

Nyt lauantaiaamuna olen mitannut lämmön kaksi kertaa; klo 8 se oli 37,1 ja klo 9:30 36,9… eli mahdollisesti (???) ollaan alaspäin menossa? Nähtäväksi jää onko sahausta vai joko nyt käynnistyisi tämä homma? Taisin viime viikolla sanoa, että uskon pentujen syntyvän su-ma yönä tai maanantaina… Mutta katsotaan nyt kun tämä on ollut tällaista arpapeliä muutenkin :D

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>